Mikä meitä arjessa uuvuttaa? -Uupumuksen taustalla olevat ajatus- ja toimintamallit

Mikä arjessa uuvuttaa?

Pari vuotta sitten lyhytterapikoulutuksessa kouluttajamme diassa luki; “Työ ei meitä uuvuta, vaan se MITEN me työtä teemme.”

Ja tämä jäi mun mieleen kaikumaan.

Mietin, että tämähän pätee ihan kaikkeen mitä teemme; vanhemmuuteen, liikuntaan, kotitöihin, ihmissuhteisiin,..

Olen itsekin ajatellut, että olen ollut uuvuksissa, KOSKA mulla on ollut haastava elämänvaihe, pienet lapset, liikaa töitä ja opintoja, huolta läheisten terveydestä, liian vähän tunteja vuorokaudessa,...

Mutta mitä jos uupumus ei johdukaan yksin ulkoisista olosuhteista, elämänvaiheesta, ihmisistä ympärillämme tai siitä mitä kaikkea me teemme, vaan enemmänkin siitä MITEN me sitä kaikkea teemme?

Tässä blogitekstissä pohdin uupumuksen juurisyitä. Niitä ajatus- ja toimintamalleja, joita olemme omaksuneet selviytymiskeinoiksemme jo varhain elämässämme ja jotka saattavat aikuisen huomaamatta ohjata meitä tavalla, joka kuluttaa enemmän kuin kannattelee.

Uuvuttavat ajatus- ja toimintamallit uupumuksen juurisyinä

Uupumus ei yleensä synny yhdestä asiasta tai huonosta viikosta.

Uupumus on usein prosessi, jossa jokin alunperin positiiviselta tuntuva tunne saa meidät ylittämään omat rajamme.

Haluamme olla hyviä työssämme.

Haluamme olla hyviä vanhempia.

Haluamme auttaa.

Haluamme pitää muut tyytyväisinä.

Haluamme tehdä asiat kunnolla.

Ja niin teemme vähän enemmän kuin oikeastaan jaksaisimme. Ja sitten vielä vähän enemmän. Ja jatkamme samalla tavalla päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Kunnes jossain kohtaa arvot alkavat hämärtyä, tunne itsestä kadota, elämä kaventua, ihmissuhteet tuntua lähinnä kuormittavilta ja terveys lopulta reistailla. Lue lisää.

Ja vaikka olisi helppo ajatella, että uupumus johtuu ulkoisista olosuhteista, muista ihmisistä tai heidän vaatimuksistaan - ja ne siihen osittain tietysti vaikuttavatkin- myös sillä on merkitystä, miten me itse toimimme suhteessa kuormitukseen.

Sillä toiset meistä ovat alttiimpia uupumaan kuin toiset. Ja yksi merkittävä tekijä voi olla se millaisia ajatus- ja toimintamalleja olemme oppineet käyttämään selviytyäksemme haastavista tilanteista jo varhain elämässämme.

Nämä mallit ovat siis joskus olleet meille tarpeellisia ja toimivia. Niiden avulla olemme selviytyneet tähän asti elämässämme. Mutta jos ne alkavat ohjata elämäämme jatkuvasti, ne voivat kääntyä omaa jaksamistamme vastaan. Ne saavat meidät helposti sivuuttamaan omat tarpeemme, ylittämään omia rajojamme ja yrittämään hallita sellaistakin, mitä emme todellisuudessa voi hallita.

Uuvuttavat mallit työpaikalla

Moni tekee työnsä ilman minkäänlaisia rajoja;

Kantaa harteillaan vastuuta koko tiimin tekemisistä ja tunnetiloista

Ei koskaan sano EI, vaikka näkee jo ettei tehtävä onnistu annetun ajan puitteissa

Asettaa asiakkaiden, esimiehen ja tiimin tarpeet omien tarpeiden edelle niin että jättää lounaan väliin ja vessatauotkin pitämättä

Tekee omat ja muiden työt, koska muuten ne eivät tulisi tehdyiksi oikealla tavalla

Tekee aina pari tuntia ylimääräistä työaikaa, jotta pysyisi aikataulussa ja pitäisi kaikki tyytyväisinä

Ja tulee sitten kotiin valmiiksi takki aivan tyhjänä, odottaen itseltään 100% läsnäoloa, aktiivisuutta ja kotia, joka ei näytä siltä että siellä oikeasti asutaan.

Sitten ihmetellen miksi kaikki ärsyttää, elämä tuntuu suorittamiselta ja pinna palaa sekunnin nano-osissa.

Ja voi olla, että tämä malli tehdä työtä toimi vielä silloin kun ei ollut perhettä. Mutta nyt paukkuja pitäisikin riittää vielä ruuanlaittoon, läsnäolevaan vuorovaikutukseen, kodinhoitoon, harrastusrumbaan ja toisten tunteiden kannatteluun ja tarpeisiin vastaamiseen.

Tilanne alkaakin ymmärrettävästi tuntua mahdottomalta.

Uuvuttavia ajatus- ja toimintamalleja vanhemmuudessa

Vanhempikin voi olla monella erilaisella tavalla;

  • niin, että on 24/7 huolissaan ja kuvittelee pahinta mahdollista tapahtuvaksi

  • niin, että syyllistää ja rankaisee pienistäkin virheistä itseään ja lapsiaan ja sitten kärvistelee monta päivää syyllisyydessä 

  • niin, että asettaa aina lasten tarpeet omiensa edelle, ja kokee, ettei vaan ole aikaa kaikelle sille mitä tarvitsisi tehdä

  • niin, että vaatii itseltään 110% suoritusta kaikessa ja koko ajan 5% palautumisella

  • niin, että koettaa pitää kaikki langat yksin omissa käsissään, säästääkseen toisia kuormitukselta ja mielipahalta

  • niin, että painaa alas kaikki vaikeat tunteensa niin pitkään, ettei enää saa kiinni niistä miellyttävistäkään

  • niin, että koko valveillaoloaikansa koettaa ennakoida ja kontrolloida sellaisten asioiden kulkua, jotka eivät ole omissa käsissä

Ja usein nämä kaikki kietoutuvat vielä toisiinsa.

Mitä enemmän yritämme hallita, ennakoita, suorittaa ja kannatella kaikkea, sitä vähemmän meille jää tilaa palautumiselle, leikille, levollisuudelle ja ihan vain olemiselle.

Uuvuttavat mallit ovat keinoja selviytyä

Tällaisia erilaisia malleja ja niiden yhdistelmiä on meillä jokaisella. Ne eivät ole merkki siitä, että meissä olisi jotain vialla. Päinvastoin.

Ne ovat selviytymiskeinoja, joita olemme omaksuneet jo lapsuudessamme jossakin hämmentävässä tilanteessa, jossa olemme joutuneet löytämään keinon pärjätä, sopeutua, saada hyväksyntää, säilyttää yhteys toisiin tai selvitä jostakin meille liian suuresta. Ne ovat siis siinä kohtaa palvelleet meitä.

Mutta se mikä on joskus ollut tarpeellinen selviytymiskeino, ei välttämättä enää aikuisena palvelekaan meitä samalla tavalla.

Ja mitä kuormittuneempia olemme sitä enemmän nämä tutut mallit ottavat meistä valtaa. Silloin emme välttämättä enää pysähdy tietoisesti valitsemaan, miten toimimme, yritämme vain selviytyä. Automaatiolla. Huomaamatta. Ja juuri siksi näistä malleista voi olla niin vaikea irrottautua.

Myös hermosto vaikuttaa siihen miten toimimme

Nämä mallit liittyvät myös siihen millaisessa tilassa hermostomme on, ja mikä on sille ominainen reagointitapa.

Kun olemme kuormittuneita näemme uhkia ja vaatimuksia joka puolella, ja toiminta alkaa helposti rakentua selviytymisen ympärille. Ehkä alamme kontrolloida enemmän, vältellä enemmän, miellyttää, tai haastaa riitaa,.. Emme välttämättä edes huomaa että toimimme näin.

Siksi uuvuttavien mallien muuttamiseen ei mielestäni riitä pelkkä ajatus siitä, että “pitäisi vaan opetella sanomaan EI” tai “pitäisi vaan laskea rimaa”.

Tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, mitä meissä tapahtuu silloin, kun emme tunne oloamme turvalliseksi.

Ja tarvitsemme kokemuksia siitä, että voimme toimia toisin - ja silti olla turvassa.

Uuvuttavista malleista on mahdollista irrottautua

Koska näiden mallien avulla olemme selviytyneet tähän asti elämässämme, ne ovat meille hyvin rakkaita. Siksi niistä irrottautuminen ei tunnukaan turvalliselta.

Jos olen aina ollut se joka hoitaa kaiken, miltä tuntuu olla hoitamatta?

Jos olen aina ollut se joka joustaa, mitä tapahtuu kun sanon ei?

Jos olen aina ollut se, joka pitää kaikki tyytyväisenä, miltä tuntuu tuottaa pettymys?

Jos olen aina suorittanut tunteakseni olevani riittävä, kuka olen silloin kun en suorita?

Näihin kysymyksiin ei välttämättä ole helppoja vastauksia.

Mutta uuvuttavista malleista on mahdollista irrottautua. Ei kertaheitolla. Ei ehkä täydellisesti. Vaan vähän kerrallaan, kuin kasvattaisi uusia lihaksia.

Siihen tarvitaan esimerkiksi;

  1. tietoisuutta siitä, mitä itsessä tapahtuu haastavissa hetkissä

  2. kirkasta suuntaa sille, miten haluaa toimia

  3. kohtaamattoman kivun kohtaamista eli tunnetaitoja

  4. sisäistä turvaa ja kehoyhteyttä

  5. toimimista eri tavoin kuin mihin mallimme meitä ohjaisi

Ehkä ensimmäinen askel ei siis olekaan kysyä: “Miten saisin elämästäni vähemmän kuormittavaa?”

Vaan “Miten minä toimin silloin, kun elämä tuntuu kuormittavalta?”

Ja ehkä seuraava kysymys voisi olla:

“Onko tämä tapa toimia minulle edelleen tarpeellinen -vai voisinko opetella uuden tavan?”

Sillä aina emme tarvitse kokonaan uutta elämää. Joskus tarvitsemme uudenlaisen tavan olla siinä elämässä, joka meillä jo on. Ja ehkä juuri siinä alkaa tapahtua jotain tärkeää. Kun emme enää yritä selviytyä toimimalla itseämme vastaan, vaan opettelemmekin vähitellen olemaan vahvemmin omalla puolellamme.

Tässä kaikessa voin lyhytterapeuttina ja hermostotietoisena coachina olla tukenasi.

Tutustu VauMii:n lyhytterapiaan ja varaa aika maksuttomaan ensitapaamiseen

Lämmöllä,

Miia

Miia Vauhkonen

Kognitiivinen lyhytterapeutti

Mindfulnessohjaaja CMIF

HCA Master Coach

LCF Life Coach

Positive Psychology Practitioner


 
 

Kirjoittajasta

Olen Miia Vauhkonen, pilates- ja mindfulnessohjaaja, integratiivinen coach sekä kognitiivinen lyhytterapeutti.

Tutustutaan


Lue lisää aiheesta

Seuraava
Seuraava

Minkälaisista asioista lyhytterapiassa puhutaan?